Helsinki, Kallio, kadulla.
Mies käveli liikennevalojen luo ja aloitti suojatien ylityksen suoraan päin punaisia ja suoraan päin kymmenen metrin päässä olevaa poliisiautoa.
Ei mitään.
Poliisi ei reagoinut mitenkään. Ei tullut tavanomaista kaiuttimien kautta tapahtuvaa huomautusta. Ei tullut kerta kaikkiaan mitään.
Autossa istuneet poliisit eivät voineet olla huomaamatta jalankulkijaa. He itse odottivat myös liikennevaloissa – juuri niissä samaisissa liikennevaloissa – punaisen pois vaihtumista. Ja mies käveli suoraan heitä päin, kääntyi oikealle ja ylitti seuraavan suojatien aivan poliisiaution puskurin edestä. Tällä kertaa hän käytti vihreitä. Tietysti. Risteäävään suuntaanhan valot olivat vihreät.
Kymmenen minuuttia myöhemmin.
Helsinki, Kallio, kotona.
Avasin television. Lappeenrannassa päin oli karhu liikkeellä ja poliisi oli antanut siitä yleisen varoituksen. Sen seurauksena ihmiset olivat kuitenkin vasiten tulleet sankoin joukoin palloilemaan karhun esiintymisalueelle sen sijaan, että olisivat nimenomaan pysytelleet sieltä poissa.
Televisiossa poliisi ilmaisi paheksuntansa ja päivitteli moista toimintaa. Kun poliisin käskyjä ja neuvoja ei noudateta.
Minäkin päivittelin.
Miten se punaisia päin kulkeva mies oli ehtinyt jo sinne Lappeenrantaan asti ohjeita rikkomaan? Tai sitten ne olivat sen kaverin hengenheimolaisia. Niitä samoja – meidän itsemme koulimia - jotka Helsingissä kävelevät päin punaisia poliisin nähden ja poliisin luvalla.
Oli miten oli mutta jostain he kuitenkin olivat jo oppineet, että ei niihin poliisin huomautuksiin aina niin vakavasti tarvitse suhtautua. Ei ainakaan silloin kun ne menevät ristiin omien halujen kanssa.
Oma halu oli kulkea päin punaista. Oma halu oli mennä myös katsomaan karhua. Sama asia. Tällä kertaa poliisi opetti sitä siinä Kallion kadulla suvisessa iltapäivässä. Opetti sitä, miten poliiseihin voi suhtautua.
Annoimme siinä samalla lapsillemmekin esimerkin – ne kun seuraavat kuulemma esimerkkiä. Me opetimme heille oman halun merkitystä. Pahus.
Ja ettei niistä poliiseista niin väliksi. Tai on poliiseista kyllä väliksi ja muistakin yhteisistä asioista. Mutta vain silloin kun eivät mene minun omien halujeni edelle.
